Itsensä johtaminen on suunniteltua oman elämän hallintaa, monipuolisesti terveydestä huolehtimista sekä avain kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Toimivia esimerkkejä arkipäiväiseen itsensä johtamiseen ovat esimerkiksi fyysisestä ja henkisestä kunnosta huolehtiminen, arjen ja työn sujuva yhteen sovittaminen sekä itsestään välittäminen. Laura Suoreijus jaoitteli Iloitse.fi sivustolla neljä itsensä johtamisen kategoriaa, jotka myös minä voin allekirjoittaa:
- Merkityksellisyys (arvot)
- Fokus (keskittyminen oikeisiin asioihin,
tavoitteet, ajanhallinta)
- Itsetunto (itseluottamus, asenne, ajattelu,
uudistuminen, aitous, nöyryys)
- Itsekuri (kyky sanoa ei houkutuksille)
Onnistuneesti tehty itsensä johtajuus heijastuu oman elämän lisäksi myös esimiestyöhön. Leadership.com kategorisoi hyvin esimiehelle neljä tärkeää itsejohtamisen aspektia:
- Itsetuntemus (kyky tunnistaa, ymmärtää ja olla tietoinen omista arvoista/näkökulmista/vahvuuksista/heikkouksista/johtajuuden taipumuksesta/tunteellisista tarpeista)
- Itsejohtaminen (kyky vaalia ja valjastaa oma
intohimonsa/taitonsa/tunteensa/johtamiskyky päätöksenteossa)
- Muu tietoisuus (kyky tunnustaa sekä tunnistaa
muiden intohimot/lahjakkuudet/vahvuudet/heikkoudet/potentiaali/tarpeet)
- Muu johtaminen (kyky kasvaa ja motivoida muita ihmisiä kehittämään potentiaaliaan/toteuttamaan organisaation tavoitteet)
Kuka minä olen?
Minä olen reilu parikymppinen tradenomiopiskelija Järvenpäästä. Käyn koulua toista vuotta ja suuntautumiseni on HR ja esimiestyö. Koulun lisäksi työskentelen suuressa SOTE-alan yrityksessä. Työnkuvani on ollut muuttava, mutta nyt Helmikuusta 2020 lähtien virallinen tittelini taitaa olla laskutusassistentti.Koulun ja työn ohella yritän harrastaa paljon ja nähdä ystäviä, hevoshararstus on ollut suuri osa elämääni jo pitkään.
Miten minä johdan itseäni?
Oman itseni johtajuuden suunnitelmallisuus etenee sykleissä: minulla on jaksoja, jolloin olen hyvin tarkka kaikesta, mutta liian tiukka tarkkuus taas johtaa jaksoihin, jolloin annan vain mennä enkä paljoa mieti mistään mitään.
Tarkkoina jaksoina pidän
tiukkaa kirjaa päivistä, jolloin pitää harrastaa liikuntaa, milloin pitää olla
töissä ja milloin koulussa on tärkeää tehtävää. Suunnittelen myös syömiseni ja viikoittaiset
ruokakauppareissuni tarkoin.
Löysinä aikoina taas ”menen virran mukana”: koulutehtävät ilmestyvät eteeni
deadlinen lähestyessä, syön useammin valmisruokaa, kun en ole pohtinut
illallistani valmiiksi ja olen jo liian nälkäinen kokkaamaan sekä töitä teen,
kun työpinot alkavat jo kasaantumaan.
Hyvä kultainen keskitie
olisi mukava löytää, joskus siinä ehkä ollaankin, mutta sitten taas laannun
vanhoihin tapoihini. Huomaan, että minulle on tyypillistä ehkä vaatia itseltäni
liikaa, ja kun tämän seurauksena tulee pienehkö burn out, laannun sitten jo
jonkinasteisen laiskuuden puolelle.
***
Ajankäytön hallintaa ei voi kyllä liikaa korostaa, omana suosituksena jokaiselle mukana kulkeva almanakka. Puhelin tuntuu varmasti helpommalta vaihtoehdolta, mutta kun asiat kirjoittaa ylös käsin syntyy ihan oikeasti muistijälki, joka tukee asioiden sisäistämistä. Niin opiskelussa kun muistamisessakin! Jos kiinnostaa aiheesta lyhyesti Helsingin Uutisissa sekä YLE:n artikkelissa.
Ajankäytön hallintaa ei voi kyllä liikaa korostaa, omana suosituksena jokaiselle mukana kulkeva almanakka. Puhelin tuntuu varmasti helpommalta vaihtoehdolta, mutta kun asiat kirjoittaa ylös käsin syntyy ihan oikeasti muistijälki, joka tukee asioiden sisäistämistä. Niin opiskelussa kun muistamisessakin! Jos kiinnostaa aiheesta lyhyesti Helsingin Uutisissa sekä YLE:n artikkelissa.
***
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti